tiistai 14. joulukuuta 2010

Kangasnäytteet hyötykäyttöön


Henni-kälylläni oli varastossaan näytepaloja sisustuskankaista ja hän keksi, että voisin tehdä niistä pussukoita. Nyt on ensimmäiset pussukat näytepaloista tehty ja niistä tuli tosi kivat. Pussukat on tosi jämäkkiä kun ovat tehty sisustuskankaasta. Osa näytepaloista on tosi pieniä, kuten nämä ihanan värikkäät Annalan kangaspalat. Näistä ajattelin tehdä pieniä kukkaroita, mutta vasta ensi vuonna. Näissä on kyllä herkullisia värejä.


Ja lopuksi vielä kuvat niistä valmistuneista pussukoista, jotka ovat hillitystä mustavalkoruutuisesta kankaasta. Isoimmat näytepalat olivatkin aika neutraaleista väreistä. Kivoja nekin, mutta kyllä tuollaisesta värikkäämästäkin olisi ollut kiva tehdä kukkaroa isompi pussukka.



Kiitos ideasta ja materiaaleista, Henni!


tiistai 7. joulukuuta 2010

Sukat


Neuloin itselleni sukat. Aloitin näiden neulomisen, koska minulla on liikaa lankoja ja halusin katsoa teeveetä, mutta kirjoneule ei sopinut television kanssa kovin hyvin yhteen. Tai ainakin minun on pakko aika paljon katsoa, että varmasti otan sen oikein langan, joten sitä teeveetä sitten lähinnä kuuntelee. Mutta tykkään katsoa televisiosta myös hömppääkin ja hömppää ei niin tiiviisti tarvitse seurata, joten sen kanssa kirjoneulekin sopi yhteen.


Sukkien ohje on nimeltään Serkusten kotitöppöset ja se on Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjasta Sukkasillaan. Sukista tuli loppujen lopuksi ihan kivat, mutta olisi ehkä pitänyt käyttää pikkuisen isompia puikkoja, sillä kirjoneuleesta tahtoi tulla pikkuisen liian piukkaa, vaikka yleensä neulon aika höllää. Varsinkin kantapään jälkeen on sukissa aika piukea kohta, mutta ehkä se siitä venyy. Olisi ehkä pitänyt aloittaa kiilakavennukset vasta pikkuisen myöhemmin. Langoista vielä sen verran, että valkoinen ja viininpunainen lanka on muistaakseni Novitan Nallea ja tuo violetti Gjestalin Maijaa, mutta en nyt ole aivan varma tästä.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Pussukkatehtaalta moi!



Tein pussukoita joulumyyjäisiin. Nämä ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutten ole ehtinyt näitä kuvaamaan, koska valoisaa aikaa on niin vähän. Jouduinkin ottamaan kuvat keinovalossa ja se olikin paljon hankalampaa ja jälkikäsittelyäkin piti tehdä roimasti enemmän. Ja ylimmäinen kuva ei edes ole tarkka, pahoittelut tästä.



Kun pussukoita tekee tonttuna sarjatuotantona, ne valmistuvat kyllä paljon nopsemmin kuin uniikkeja tehdessä, mutta tämä ei kyllä ole yhtä hauskaa. Näihin pussukoihin olen käyttänyt vetoketjuja, joita sain ison kasan Siksaksiskoksilta (kiitos!), jotka olivat ostaneet ne kirpputorilta joskus. Pussukoiden muut materiaalit ovat kirpputoreilta ostettuja lakanakankaita joihin olen silittänyt tukikankaan.

Blogini päivittäminen voi olla aika vähäistä ennen joulua, mutta sen lupaan, että seuraavassa postauksessa ei ole pussukoita :) Hauskaa joulunodotusta kaikille!

torstai 25. marraskuuta 2010

Ne paremmat tohvelit

Näistä kyllä tulikin paremman näköiset kuin edellisistä tossuista. Ja oikean kokoisetkin. Tuo liimavanu teki näistä tohveleista kyllä paljon paremmat. Ovat paljon helpompi laittaa jalkaankin kuulemma.


Tuota vinonauhaa en taaskaan saanut tikattua kovin siistin näköisesti, mutta kai se on vain se mun oma kädenjälki joka siinä näkyy :)


Nyt tekisi kyllä mieli tehdä tytölle ja itsellenikin tossut. Voitaisiin kaikki kolme sitten tossutella yhdessä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sateen jälkeen paistaa aurinko

Sataa, sataa ropisee.
 Pilipilipompompom.

Tämä on siis samanlainen kuin aiemmin tekemäni hertta rouva -pussukka. Tässä pussukassa myös tikkasin nuo vetoketjun sivut, jottei tässäkin pussukassa jäisi vuori vetoketjun väliin. Pilvi on tummansininen, vaikka kuvissa näyttääkin aika mustalta.
Ja kun sateen jälkeen paistaa aurinko, voi nähdä sateenkaarenkin.


 Tämä on melkeinpä lempipussukkani. Ainoastaan vetoketjun sävy on väärä. Ja aurinko ja sateenkaari voisivat olla hieman ylempänä niin miellyttäisi noin sommituksellisesti ehkä vähän enemmän. Mutta vuoriin vetoketju sopii kyllä aivan sävy sävyyn.

torstai 18. marraskuuta 2010

Tohvelit

Tein miehelleni tossut. Minun piti oikeastaan tehdä tyttärellemme tossut, mutta sitten kävikin niin, että tein miehelleni. Kaikki alkoi kai siitä kun näin Lapinkan blogissa ihania lasten tossuja, jolloin muistin, että olen joskus aikonut tehdä tossut, joihin on ohje Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle-kirjassa. Lainasin kirjastosta sen kirjan ja piirsin kaavat, mutta sitten päätinkin ensin kokeilla vähän yksinkertaisempaa mallia ja niin syntyivät nämä tohvelit.


Näistä tuli liian pienet ja liian ohuet ja liian höppänät, mutta mitä muuta voikaan odottaa kun käyttää vain niitä materiaaleja joita kaapistaan löytää. Päätinkin tehdä toiset, joista tulisi paremmat ja kävin ostamassa liimavanua ja nyt vaikuttaa kyllä tosi hyvältä. Ehkä maltan tikata vinonauhankin huolellisemmin seuraavalla kerralla.

torstai 11. marraskuuta 2010

Pääjalkainen ja pussukkakaksoset

Tämä kangas on minulle rakas. Olen tehnyt tästä vaikka mitä ja nyt näiden pussukoiden jälkeen sitä on jäljellä enää pienen pieni pala. Tämä on ollut lakana ja osittain kangas onkin ollut tosi hipunutta ja vähän reikäistäkin. Vanhoista hipuneista kankaistakin tulee kyllä yllättävän tukevia kun niihin silittää tukikankaan. Pussista kurkistaa pääjalkainen, jota on myös möröksi kutsuttu. Vuosia sitten tein paljon noita pääjalkaisia,niitä vilisee nurkissa yhä.



Näissäkin pussukoissa on käytetty  kierrätysmateriaaleja, ainoastaan tuon vihreän vetoketjun ostin uutena vartavasten tätä kangasta varten. Ja sitä tukikangasta olen ostanut, mutta tuo turkoosi vuori on myös kirpputorilta ostettua tyynyliinaa.





Kivaa kun olen saanut muutaman uuden lukijan :) Pääjalkainen ja minä toivotamme kaikki uudet lukijat tervetulleiksi!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Herttainen rouva


Tämä on tällainen pussukkakokeilu. Olen joskus Etsyssä nähnyt sellaisia vapaalla kädellä ompelukoneella tehtyjä kirjailuja ja ne ovat näyttäneet mielestäni hienoilta ja olen siitä asti halunnut sitä tekniikkaa kokeilla johonkin. Nyt tein sitten tällaisen pussikokeilun. En ole kauhean tyytyväinen tähän, mutta hyvä kun kokeilin. Mulla on vielä toinen samanlainen pussi leikattuna ja aion siihen vielä kirjailla koneella toisenlaisen kuvan. Tämä pussukka yrittää esittää taitettua pelikorttia, hertta rouvaa, mutta tästä ei tullut aivan sellainen kuin suunnittelin. Toivottavasti seuraavaan olen tyytyväisempi. Tästä toisen puolen rouvasta tuli mielestäni hieman tympääntyneen sammakon näköinen.


 Tässä pussukassa kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Vetoketju tosin on uusi, mutta sekin on kirpputorilta. Tuo päällä oleva kangas on pellavaa, joka on jäänyt joltain maalarilta yli pohjia tehdessä. Vuorina on kirpputorilta ostettua tyynyliinaa, joka mielestäni sopii aika hyvin tuon pellavan sävyyn. Väritin tämän sydänten kuningattaren posket ja huulet punaisella puuvärillä ja sekin vähän harmitti jälkeen päin, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa. Ja tässä pussukassa on myös sellainen vika, että vuori jää joskus vetoketjun väliin. En tiedä johtuuko materiaaleista vai olinko leikannut tai ommellut vuorin liian isoksi. Jos olisin tikannut tuosta vetoketjun vierestä tätä ongelmaa ei luultavasti olisi, mutta enpä tikannut.



Loppuun vielä semmoinen asia, että sain tällaisen tunnustuksen ihanilta SikSakSiskoksilta. Ja heitä haluan kiittää oikein hurjasti, vaikka en juuri nyt oikein tiedä kenelle tunnustuksen antaisin, koska tuntuu, että se on jo melkein kaikille annettu. Nyt taitaa käydä niin, että otan mallia Oliona -blogista, ja en noudata tunnustuksen mukana tulleita sääntöjä...
Haluaisin antaa tunnustuksen Nupulle Peitto -blogille, jonka löysin vasta juuri nyt. On ehkä vähän epätavanomaista tässä vaiheessa antaa tämäntyyppiselle blogille tunnustus, mutta blogilla on ihana idea ja harmittaa kun vasta nyt sen löysin, koska on enää niin vähän aikaa osallistua tähän projektiin. Ehkä joku saa blogistani innoituksen vielä osallistua. Toivottavasti vastaavanlaisia projekteja tulee lisää.
Sitten vielä ne kolme asiaa, joita rakastan. Ilmeisimpien eli perheen, kodin ja terveyden lisäksi rakastan ystävällisiä ihmisiä, neuleen kaventamista kaksi oikein yhteen ja juustokakkua mansikkakastikkeella! (tähän lisäisin vielä kuvan siitä juustokakusta, mutta kun ei ole)



kiitos Henni ja Elina :)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Myöhäinen kanttarellisato


Tällaisia kanttarelleja virkkasin sukulaistytölle syntymäpäivälahjaksi. Sienet on virkattu langasta, jonka olen joskus saanut, tästä langasta virkkasin myös punaisten samettihousujen pitsikukat. Lanka on ohutta puuvillalankaa. Sienet ovat virkattu kokeillen ja jokainen sieni on erilainen. Isoimmat sienet virkkasin alhaalta ylös, mutta pikkuiset sienet, joita on kaksi aloitin tuolta keskeltä ja sitten vaihdoin suuntaa niin pienissä sienissä ei ole reikää keskellä. Olisi pitänyt kai kaikki tehdä niin jos olisi halunnut että tulisi oikein aidon näköisiä sieniä, mutta kai on ihan hyvä jättää vähän tilaa mielikuvituksellekin.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kummipojan neuletakki


Tein kummipojalleni tällaisen neuletakin Drops Designin ohjeella. Lanka on Drops Alpaca ja sama sävy kuin ohjeessa. Jätin hupun pois, koska ajattelin, että on käytännöllisempi ilman. Tätä oli kiva neuloa ja ensimmäisen viikon aikana neuloinkin aivan hurjaa vauhtia ja takakappale ja ehkä molemmat etukappaleetkin olivat valmiina, mutta sitten alkoikin jo vähän vauhti hiipua. Oli kyllä hyvä, että tein tämän, koska olen alkanut haaveilla neulovani itselleni neuletakin. Tämä kyllä palautti jalat maan pinnalle. Ja muutenkin on tällä hetkellä niin monta käsityötä kesken, että ensin ne pois alta ja sitten kun on sellainen tilanne, ettei ole mitään tekemistä, niin sitten voin alkaa ajatella sitä omaa neuletakkia. Ja noita lankavarastojakin pitäisi ensin vähän tyhjentää, en nimittäin ehkä haluaisi itselleni jämälankatakkia.

Tätä neuletakkia tehdessä palasi myös mieleen se, mikä neulomisessa on tyhmää. Nimittäin se kun juuri sillä hetkellä kun on onnesta soikeana ja luulee olevansa valmis, niin tajuaakin, että lankoja roikkuu sieltä täältä ja palat pitäisi saada toisiinsa yhdistettyä nätisti. Huoh. Villasukkiakin tykkään neuloa, mutta kunpa ne langat voisi jättää niihin roikkumaan. Neuleiden viimeistely on tylsää.

Mutta nyt äkkiä jotain puikoille, kädet ihan tylsistyy tässä naputellessa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pitsiä housuille

Ostin joskus kirpputorilta lasten vakosamettiset olkainhousut, joissa oli reikiä ja tosi hienot taskut. Ajattelin, että korjaan ne joskus kun ovat ajankohtaisemmat. Aloin korjata niitä nyt syksyllä kun ajattelin, että pian jo voisivat olla lapselleni sopivat. Ensin korjasin reiät siksakkaamalla tukikankaan nurjalle. Sitten päätin virkata pieniä kukkia peittämään korjatut kohdat. Virkkasin pitsikukkia vähän muuallekin koristeeksi, jotta sommitelmasta tulisi vähän tasapainoisempi. Lopuksi vielä tein lahkeisiin lyhyet vuorit kukikkaasta kankaasta, niin lahkeet näyttävät kivalta käännettyinä ja housuja voi käyttää jo nyt. Näissä kuvissa housut ovat omistajallaan, joka on lahjottu kuvausmalliksi pienellä rusinapaketilla.


Virkattuja pitsikukkia oli tosi kiva tehdä. Tein ilman ohjetta ja se olikin hauskaa kun sai kokeilla monenlaista ja aina virkatessa sai idean seuraavaa pikkupitsiä varten. Vaikka kyllä purkamistakin tapahtui. Viimeisestä pitsistä tuli tietysti kaikkein hienoin ja sen kiinnitin toiseen taskuun.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lisää pieniä pussukoita


Näitä on kiva tehdä, saa käytettyä pienetkin kangaspalat. Ja niitä minulla on paljon, koska en malta heittää juuri mitään pois. Aina ajattelen, että pienimmästäkin palasesta saa ehkä jotain, jonkun pienen taskun edes johonkin tai vastaavaa.


Näihin pussukoihin sainkin käytettyä aika paljon pikkupaloja. Tuon ruskean kankaan, jossa on valkoisia kukkia sain käytettyä lähes kokonaan. Ensin tuon pitsisen pussukan vuorissa ja sitten jäljelle jääneestä suikaleesta sain tehtyä pussukan kun ompelin sivuille ruskeaa kangasta. Sitten tein tuon sydämellisen pussukan. Olen joskus tehnyt itselleni pienen laukun tuosta ruskeasta kankaasta, jossa on pikkuisia sydämiä. Se oli ennen tyynyliina. Siitä oli jäänyt kaksi pientä suikaletta kangasta jäljelle. Toisestakin suikaleesta on tulossa pussukka, mutta se on vielä kesken. Jokaiseen näistä pussukoista tein oman kaavan, jotta sain käytettyä kangaspalat parhaalla mahdollisella tavalla. Tuo sydämellinen pussukka on näistä ehkä oma lemppari. Tykkään yhdistellä erilaisia kankaita ja tässä puuhassa on kivaa myös se, että mukana on vähän ongelmanratkaisua kun pähkäilee miten saisi mahdollisimman tarkkaan käytettyä kangaspalat. Tykkään.


Lopuksi vielä kuva aarrelaatikosta, josta nämä pussukat ovat peräisin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Pussukka ystävälle ja toinen varastoon

Sain Hipun blogista idean tehdä pussukoita pienimmistä kangaspaloistani. Kukkapussukan annan lahjaksi ystävälleni, jolle minun on jo pitkään pitänyt jotain tehdä aivan itse ja nyt vihdoin sain tehtyä jotain, jonka kehtaan antaa. Näihin pussukoihin käytin tuollaiset vanhat kirpputorilta ostetut vetoketjut, jotka ovat asuneet kaapissani aivan liian pitkään. Vetoketjut ovat muuttaneet mukanani ainakin kaksi kertaa. En edes pidä noista vetoketjuista, koska ovat aika terävät ja ilkeän näköisetkin, mutta ajattelin, että johonkin ne joskus pitää käyttää, kun olen moiset typeryyksissäni ostanut. Kukkapussukassa käytetyt kankaat ovat kahdesta vanhasta tyynyliinasta, jotka olen ostanut kirpputorilta. Olen tehnyt joskus aika paljon kauppakasseja ja muita kasseja, joita varten olen ostanut kivoja tyynyliinoja kirppareilta.


Toisessa pussukassa seikkailee epäonnisen pussilakanan kuvat pöllö ja kukka. Epäonninen pussilakana oli, koska siskonpoikani halusi aikoinaan tehdä siitä itselleen penaalin ja hän leikkeli pussilakanasta mieleisensä kuvan aivan keskeltä lakanaa. Lakana näytti aika silputulta, mutta penaalista tuli hieno. En tiedä onko se enää tallella kuitenkaan. Tapauksesta on aikaa melkein kymmenen vuotta. Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että nyt voin käyttää pussilakanan kuvia ompeluksiini! (kun olen säilyttänyt pussilakanan raatoa kaapissani tarpeeksi monta vuotta)






Kiitos siskonpojalle pussilakanan silpomisesta, kiitos Hipulle inspiroivasta blogista, kiitos ompelukoneelle, perheelle, ystäville, pöllöille ja kukille!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Lankoja ja tossut

Muutimme elokuussa ja silloin huomasin, että minulla on aivan törkeän paljon lankoja ja kankaita. Tajusin, että nyt on aika kuluttaa näitä materiaaleja, joita minulla jo on ja lopettaa uusien ostaminen. Joitain kirpputorilöytöjä en ole voinut vastustaa ja olen ostanut ihan uutena kuminauhaa ja vetoketjuja, mutta aika hyvin olen pitänyt itseni kurissa tähän asti.
Lankoja en saa missään nimessä ostaa. Niitä minulla on enemmän kuin tarpeeksi (kuvassa näkyy vain pieni osa, aivan hävettää sanoa). On mummulta saatuja lankoja, sukkalankoja ajalta, jolloin neuloin paljon sukkia, raskausaikana ostettuja hahtuvia ja muita villahousulankoja. Lapsen synnyttyä olen malttanut neuloa vain lapselle ja niitäkin varten olen ostanut uusia. Nyt on aika tyhjentää lankavarastot! Aloitin eräästä alelöydöstäni, ihanan keltaisesta Novitan Isoveli-langasta ja tein siitä itselleni tossut.

Ohje on Drops Designin, mutta joitain muutoksia siihen tein. Kun virkkasin ohjeen mukaan tohvelin kärjestä tuli todella suippo, en tiedä johtuiko ohjeesta vai minusta vai mistä, mutta sitten purin ja tein oman harkinnan mukaan. Nuo tossujen varret tein pylväillä, enkä kiinteillä silmukoilla, kuten ohjeessa, ihan vain laiskuuttani. Piti saada äkkiä valmiiksi, kun noista lopuistakin langoista pitäisi vielä jotain tehdä.
Mutta mitä niistä kaikista lopuista langoista tekisin? Tuosta Isoveljestäkin jäi puoli kerää… Otan ideoita vastaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Avasin blogin!


Hiiret Albers ja Albers toivottavat kaikki tervetulleiksi blogiini! Blogin avaaminen on ollut minulla mielessä jo pitkään, mutta blogille oli niin vaikea keksiä nimeä, että aikaa vierähti pitkä tovi ennen kuin pääsin tuumasta toimeen. Nyt kun vihdoin pääsin vauhtiin, olen todella innoissani!

Albers-hiiret olen neulonut jo jokin aika sitten, mutta ne tuntuivat sopivilta tähän blogin aloitukseen. Tykkään paljon pehmoleluista ja nämä hiiret ovat todella kilttejä ja söpöjä. Vaaleammalla hiirellä taitaa olla kaihi, niin vaaleat sen silmät ovat.

Hiirien ohje on Zoe Mellorin kirjasta Knitted Toys. Kirjan ohjeessa hiirien korvat on tehty huovasta, mutta itse virkkasin korvat, koska oikean väristä huopaa tuskin olisi löytynyt. Muilta osin noudatin kirjan ohjetta kiltisti, mikä ei kyllä aina minulta suju. Hiiret ovat täytetty villalla ja lankana on käytetty Novitan Nallea ja Gjestalin Maijaa ja neulomiseen puikkoja nro 2,5.