keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pitsiä housuille

Ostin joskus kirpputorilta lasten vakosamettiset olkainhousut, joissa oli reikiä ja tosi hienot taskut. Ajattelin, että korjaan ne joskus kun ovat ajankohtaisemmat. Aloin korjata niitä nyt syksyllä kun ajattelin, että pian jo voisivat olla lapselleni sopivat. Ensin korjasin reiät siksakkaamalla tukikankaan nurjalle. Sitten päätin virkata pieniä kukkia peittämään korjatut kohdat. Virkkasin pitsikukkia vähän muuallekin koristeeksi, jotta sommitelmasta tulisi vähän tasapainoisempi. Lopuksi vielä tein lahkeisiin lyhyet vuorit kukikkaasta kankaasta, niin lahkeet näyttävät kivalta käännettyinä ja housuja voi käyttää jo nyt. Näissä kuvissa housut ovat omistajallaan, joka on lahjottu kuvausmalliksi pienellä rusinapaketilla.


Virkattuja pitsikukkia oli tosi kiva tehdä. Tein ilman ohjetta ja se olikin hauskaa kun sai kokeilla monenlaista ja aina virkatessa sai idean seuraavaa pikkupitsiä varten. Vaikka kyllä purkamistakin tapahtui. Viimeisestä pitsistä tuli tietysti kaikkein hienoin ja sen kiinnitin toiseen taskuun.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Lisää pieniä pussukoita


Näitä on kiva tehdä, saa käytettyä pienetkin kangaspalat. Ja niitä minulla on paljon, koska en malta heittää juuri mitään pois. Aina ajattelen, että pienimmästäkin palasesta saa ehkä jotain, jonkun pienen taskun edes johonkin tai vastaavaa.


Näihin pussukoihin sainkin käytettyä aika paljon pikkupaloja. Tuon ruskean kankaan, jossa on valkoisia kukkia sain käytettyä lähes kokonaan. Ensin tuon pitsisen pussukan vuorissa ja sitten jäljelle jääneestä suikaleesta sain tehtyä pussukan kun ompelin sivuille ruskeaa kangasta. Sitten tein tuon sydämellisen pussukan. Olen joskus tehnyt itselleni pienen laukun tuosta ruskeasta kankaasta, jossa on pikkuisia sydämiä. Se oli ennen tyynyliina. Siitä oli jäänyt kaksi pientä suikaletta kangasta jäljelle. Toisestakin suikaleesta on tulossa pussukka, mutta se on vielä kesken. Jokaiseen näistä pussukoista tein oman kaavan, jotta sain käytettyä kangaspalat parhaalla mahdollisella tavalla. Tuo sydämellinen pussukka on näistä ehkä oma lemppari. Tykkään yhdistellä erilaisia kankaita ja tässä puuhassa on kivaa myös se, että mukana on vähän ongelmanratkaisua kun pähkäilee miten saisi mahdollisimman tarkkaan käytettyä kangaspalat. Tykkään.


Lopuksi vielä kuva aarrelaatikosta, josta nämä pussukat ovat peräisin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Pussukka ystävälle ja toinen varastoon

Sain Hipun blogista idean tehdä pussukoita pienimmistä kangaspaloistani. Kukkapussukan annan lahjaksi ystävälleni, jolle minun on jo pitkään pitänyt jotain tehdä aivan itse ja nyt vihdoin sain tehtyä jotain, jonka kehtaan antaa. Näihin pussukoihin käytin tuollaiset vanhat kirpputorilta ostetut vetoketjut, jotka ovat asuneet kaapissani aivan liian pitkään. Vetoketjut ovat muuttaneet mukanani ainakin kaksi kertaa. En edes pidä noista vetoketjuista, koska ovat aika terävät ja ilkeän näköisetkin, mutta ajattelin, että johonkin ne joskus pitää käyttää, kun olen moiset typeryyksissäni ostanut. Kukkapussukassa käytetyt kankaat ovat kahdesta vanhasta tyynyliinasta, jotka olen ostanut kirpputorilta. Olen tehnyt joskus aika paljon kauppakasseja ja muita kasseja, joita varten olen ostanut kivoja tyynyliinoja kirppareilta.


Toisessa pussukassa seikkailee epäonnisen pussilakanan kuvat pöllö ja kukka. Epäonninen pussilakana oli, koska siskonpoikani halusi aikoinaan tehdä siitä itselleen penaalin ja hän leikkeli pussilakanasta mieleisensä kuvan aivan keskeltä lakanaa. Lakana näytti aika silputulta, mutta penaalista tuli hieno. En tiedä onko se enää tallella kuitenkaan. Tapauksesta on aikaa melkein kymmenen vuotta. Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että nyt voin käyttää pussilakanan kuvia ompeluksiini! (kun olen säilyttänyt pussilakanan raatoa kaapissani tarpeeksi monta vuotta)






Kiitos siskonpojalle pussilakanan silpomisesta, kiitos Hipulle inspiroivasta blogista, kiitos ompelukoneelle, perheelle, ystäville, pöllöille ja kukille!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Lankoja ja tossut

Muutimme elokuussa ja silloin huomasin, että minulla on aivan törkeän paljon lankoja ja kankaita. Tajusin, että nyt on aika kuluttaa näitä materiaaleja, joita minulla jo on ja lopettaa uusien ostaminen. Joitain kirpputorilöytöjä en ole voinut vastustaa ja olen ostanut ihan uutena kuminauhaa ja vetoketjuja, mutta aika hyvin olen pitänyt itseni kurissa tähän asti.
Lankoja en saa missään nimessä ostaa. Niitä minulla on enemmän kuin tarpeeksi (kuvassa näkyy vain pieni osa, aivan hävettää sanoa). On mummulta saatuja lankoja, sukkalankoja ajalta, jolloin neuloin paljon sukkia, raskausaikana ostettuja hahtuvia ja muita villahousulankoja. Lapsen synnyttyä olen malttanut neuloa vain lapselle ja niitäkin varten olen ostanut uusia. Nyt on aika tyhjentää lankavarastot! Aloitin eräästä alelöydöstäni, ihanan keltaisesta Novitan Isoveli-langasta ja tein siitä itselleni tossut.

Ohje on Drops Designin, mutta joitain muutoksia siihen tein. Kun virkkasin ohjeen mukaan tohvelin kärjestä tuli todella suippo, en tiedä johtuiko ohjeesta vai minusta vai mistä, mutta sitten purin ja tein oman harkinnan mukaan. Nuo tossujen varret tein pylväillä, enkä kiinteillä silmukoilla, kuten ohjeessa, ihan vain laiskuuttani. Piti saada äkkiä valmiiksi, kun noista lopuistakin langoista pitäisi vielä jotain tehdä.
Mutta mitä niistä kaikista lopuista langoista tekisin? Tuosta Isoveljestäkin jäi puoli kerää… Otan ideoita vastaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Avasin blogin!


Hiiret Albers ja Albers toivottavat kaikki tervetulleiksi blogiini! Blogin avaaminen on ollut minulla mielessä jo pitkään, mutta blogille oli niin vaikea keksiä nimeä, että aikaa vierähti pitkä tovi ennen kuin pääsin tuumasta toimeen. Nyt kun vihdoin pääsin vauhtiin, olen todella innoissani!

Albers-hiiret olen neulonut jo jokin aika sitten, mutta ne tuntuivat sopivilta tähän blogin aloitukseen. Tykkään paljon pehmoleluista ja nämä hiiret ovat todella kilttejä ja söpöjä. Vaaleammalla hiirellä taitaa olla kaihi, niin vaaleat sen silmät ovat.

Hiirien ohje on Zoe Mellorin kirjasta Knitted Toys. Kirjan ohjeessa hiirien korvat on tehty huovasta, mutta itse virkkasin korvat, koska oikean väristä huopaa tuskin olisi löytynyt. Muilta osin noudatin kirjan ohjetta kiltisti, mikä ei kyllä aina minulta suju. Hiiret ovat täytetty villalla ja lankana on käytetty Novitan Nallea ja Gjestalin Maijaa ja neulomiseen puikkoja nro 2,5.