torstai 25. marraskuuta 2010

Ne paremmat tohvelit

Näistä kyllä tulikin paremman näköiset kuin edellisistä tossuista. Ja oikean kokoisetkin. Tuo liimavanu teki näistä tohveleista kyllä paljon paremmat. Ovat paljon helpompi laittaa jalkaankin kuulemma.


Tuota vinonauhaa en taaskaan saanut tikattua kovin siistin näköisesti, mutta kai se on vain se mun oma kädenjälki joka siinä näkyy :)


Nyt tekisi kyllä mieli tehdä tytölle ja itsellenikin tossut. Voitaisiin kaikki kolme sitten tossutella yhdessä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sateen jälkeen paistaa aurinko

Sataa, sataa ropisee.
 Pilipilipompompom.

Tämä on siis samanlainen kuin aiemmin tekemäni hertta rouva -pussukka. Tässä pussukassa myös tikkasin nuo vetoketjun sivut, jottei tässäkin pussukassa jäisi vuori vetoketjun väliin. Pilvi on tummansininen, vaikka kuvissa näyttääkin aika mustalta.
Ja kun sateen jälkeen paistaa aurinko, voi nähdä sateenkaarenkin.


 Tämä on melkeinpä lempipussukkani. Ainoastaan vetoketjun sävy on väärä. Ja aurinko ja sateenkaari voisivat olla hieman ylempänä niin miellyttäisi noin sommituksellisesti ehkä vähän enemmän. Mutta vuoriin vetoketju sopii kyllä aivan sävy sävyyn.

torstai 18. marraskuuta 2010

Tohvelit

Tein miehelleni tossut. Minun piti oikeastaan tehdä tyttärellemme tossut, mutta sitten kävikin niin, että tein miehelleni. Kaikki alkoi kai siitä kun näin Lapinkan blogissa ihania lasten tossuja, jolloin muistin, että olen joskus aikonut tehdä tossut, joihin on ohje Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle-kirjassa. Lainasin kirjastosta sen kirjan ja piirsin kaavat, mutta sitten päätinkin ensin kokeilla vähän yksinkertaisempaa mallia ja niin syntyivät nämä tohvelit.


Näistä tuli liian pienet ja liian ohuet ja liian höppänät, mutta mitä muuta voikaan odottaa kun käyttää vain niitä materiaaleja joita kaapistaan löytää. Päätinkin tehdä toiset, joista tulisi paremmat ja kävin ostamassa liimavanua ja nyt vaikuttaa kyllä tosi hyvältä. Ehkä maltan tikata vinonauhankin huolellisemmin seuraavalla kerralla.

torstai 11. marraskuuta 2010

Pääjalkainen ja pussukkakaksoset

Tämä kangas on minulle rakas. Olen tehnyt tästä vaikka mitä ja nyt näiden pussukoiden jälkeen sitä on jäljellä enää pienen pieni pala. Tämä on ollut lakana ja osittain kangas onkin ollut tosi hipunutta ja vähän reikäistäkin. Vanhoista hipuneista kankaistakin tulee kyllä yllättävän tukevia kun niihin silittää tukikankaan. Pussista kurkistaa pääjalkainen, jota on myös möröksi kutsuttu. Vuosia sitten tein paljon noita pääjalkaisia,niitä vilisee nurkissa yhä.



Näissäkin pussukoissa on käytetty  kierrätysmateriaaleja, ainoastaan tuon vihreän vetoketjun ostin uutena vartavasten tätä kangasta varten. Ja sitä tukikangasta olen ostanut, mutta tuo turkoosi vuori on myös kirpputorilta ostettua tyynyliinaa.





Kivaa kun olen saanut muutaman uuden lukijan :) Pääjalkainen ja minä toivotamme kaikki uudet lukijat tervetulleiksi!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Herttainen rouva


Tämä on tällainen pussukkakokeilu. Olen joskus Etsyssä nähnyt sellaisia vapaalla kädellä ompelukoneella tehtyjä kirjailuja ja ne ovat näyttäneet mielestäni hienoilta ja olen siitä asti halunnut sitä tekniikkaa kokeilla johonkin. Nyt tein sitten tällaisen pussikokeilun. En ole kauhean tyytyväinen tähän, mutta hyvä kun kokeilin. Mulla on vielä toinen samanlainen pussi leikattuna ja aion siihen vielä kirjailla koneella toisenlaisen kuvan. Tämä pussukka yrittää esittää taitettua pelikorttia, hertta rouvaa, mutta tästä ei tullut aivan sellainen kuin suunnittelin. Toivottavasti seuraavaan olen tyytyväisempi. Tästä toisen puolen rouvasta tuli mielestäni hieman tympääntyneen sammakon näköinen.


 Tässä pussukassa kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Vetoketju tosin on uusi, mutta sekin on kirpputorilta. Tuo päällä oleva kangas on pellavaa, joka on jäänyt joltain maalarilta yli pohjia tehdessä. Vuorina on kirpputorilta ostettua tyynyliinaa, joka mielestäni sopii aika hyvin tuon pellavan sävyyn. Väritin tämän sydänten kuningattaren posket ja huulet punaisella puuvärillä ja sekin vähän harmitti jälkeen päin, mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa. Ja tässä pussukassa on myös sellainen vika, että vuori jää joskus vetoketjun väliin. En tiedä johtuuko materiaaleista vai olinko leikannut tai ommellut vuorin liian isoksi. Jos olisin tikannut tuosta vetoketjun vierestä tätä ongelmaa ei luultavasti olisi, mutta enpä tikannut.



Loppuun vielä semmoinen asia, että sain tällaisen tunnustuksen ihanilta SikSakSiskoksilta. Ja heitä haluan kiittää oikein hurjasti, vaikka en juuri nyt oikein tiedä kenelle tunnustuksen antaisin, koska tuntuu, että se on jo melkein kaikille annettu. Nyt taitaa käydä niin, että otan mallia Oliona -blogista, ja en noudata tunnustuksen mukana tulleita sääntöjä...
Haluaisin antaa tunnustuksen Nupulle Peitto -blogille, jonka löysin vasta juuri nyt. On ehkä vähän epätavanomaista tässä vaiheessa antaa tämäntyyppiselle blogille tunnustus, mutta blogilla on ihana idea ja harmittaa kun vasta nyt sen löysin, koska on enää niin vähän aikaa osallistua tähän projektiin. Ehkä joku saa blogistani innoituksen vielä osallistua. Toivottavasti vastaavanlaisia projekteja tulee lisää.
Sitten vielä ne kolme asiaa, joita rakastan. Ilmeisimpien eli perheen, kodin ja terveyden lisäksi rakastan ystävällisiä ihmisiä, neuleen kaventamista kaksi oikein yhteen ja juustokakkua mansikkakastikkeella! (tähän lisäisin vielä kuvan siitä juustokakusta, mutta kun ei ole)



kiitos Henni ja Elina :)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Myöhäinen kanttarellisato


Tällaisia kanttarelleja virkkasin sukulaistytölle syntymäpäivälahjaksi. Sienet on virkattu langasta, jonka olen joskus saanut, tästä langasta virkkasin myös punaisten samettihousujen pitsikukat. Lanka on ohutta puuvillalankaa. Sienet ovat virkattu kokeillen ja jokainen sieni on erilainen. Isoimmat sienet virkkasin alhaalta ylös, mutta pikkuiset sienet, joita on kaksi aloitin tuolta keskeltä ja sitten vaihdoin suuntaa niin pienissä sienissä ei ole reikää keskellä. Olisi pitänyt kai kaikki tehdä niin jos olisi halunnut että tulisi oikein aidon näköisiä sieniä, mutta kai on ihan hyvä jättää vähän tilaa mielikuvituksellekin.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kummipojan neuletakki


Tein kummipojalleni tällaisen neuletakin Drops Designin ohjeella. Lanka on Drops Alpaca ja sama sävy kuin ohjeessa. Jätin hupun pois, koska ajattelin, että on käytännöllisempi ilman. Tätä oli kiva neuloa ja ensimmäisen viikon aikana neuloinkin aivan hurjaa vauhtia ja takakappale ja ehkä molemmat etukappaleetkin olivat valmiina, mutta sitten alkoikin jo vähän vauhti hiipua. Oli kyllä hyvä, että tein tämän, koska olen alkanut haaveilla neulovani itselleni neuletakin. Tämä kyllä palautti jalat maan pinnalle. Ja muutenkin on tällä hetkellä niin monta käsityötä kesken, että ensin ne pois alta ja sitten kun on sellainen tilanne, ettei ole mitään tekemistä, niin sitten voin alkaa ajatella sitä omaa neuletakkia. Ja noita lankavarastojakin pitäisi ensin vähän tyhjentää, en nimittäin ehkä haluaisi itselleni jämälankatakkia.

Tätä neuletakkia tehdessä palasi myös mieleen se, mikä neulomisessa on tyhmää. Nimittäin se kun juuri sillä hetkellä kun on onnesta soikeana ja luulee olevansa valmis, niin tajuaakin, että lankoja roikkuu sieltä täältä ja palat pitäisi saada toisiinsa yhdistettyä nätisti. Huoh. Villasukkiakin tykkään neuloa, mutta kunpa ne langat voisi jättää niihin roikkumaan. Neuleiden viimeistely on tylsää.

Mutta nyt äkkiä jotain puikoille, kädet ihan tylsistyy tässä naputellessa.